Fokuslaiset vaihdossa: Raatikaisen reissublogi - osa 1

Hei rakas kettukansa! 

Minun nimeni on Tuomas Raatikainen, ja olen kolmannen vuoden yhteiskuntapolitiikan opiskelija. Uskoisin että aika monen teistä kanssa on joskus tavattukin. Minua on pyydetty kirjoittamaan tänne blogimuotoista tekstiä vaihto-oppilasajaltani, ja olen päättänyt tämän ilon teille kaikille suoda. Olen siis entinen Fokuksen ympäristövastaava, nykyisin tottelen myös nimeä ympäristöministeri. Halusin lähteä täksi kevääksi vaihtoon lähinnä koska kandin kirjoittaminen tuntui liian pelottavalta ajatukselta, ja matkustelu nyt on muutenkin aina kivaa. Niin ja siis toki tähän varmaan joku koulutukseen ja osaamiseenkin liittyvä perustelu löytyy kun sellaista oikein lähdetään etsimään (sanotaan nyt vaikka että kansainvälinen oppimisympäristö ja verkostoituminen).

                                         Tässä kuvassa koitan esittää sivistynyttä yliopisto-opiskelijaa.

                                       Tässä kuvassa koitan esittää sivistynyttä yliopisto-opiskelijaa.

Olen tällä hetkellä vaihdossa Iso-Britanniassa, Keele University nimisessä oppilaitoksessa. Keele sijaitsee keskilännessä Staffordshiren kreivikunnassa. Ai, et ole ikinä kuullutkaan kyseisestä paikasta? Ei se mitään, en ollut minäkään. Helpointa lienee todeta että se sijaitsee alle tunnin matkan päässä Manchesterista. Ensimmäisessä blogitekstissäni (näitä pitää kuulemma kirjoittaa useampikin, koittakaa kestää) keskityn lähinnä kertomaan hieman yleistietoa, sekä millainen ensivaikutelma yliopistosta ja Iso-Britanniasta on ehtinyt syntyä.

Yliopiston kampusta pidetään yleisesti yhtenä Iso-Britannian kauneimmista, eikä syyttä. Kampuksen vanhat rakennukset, puutarhat, metsäpolut, nummet sekä järvi ja lukuisat pienet purot luovat ympäristöön varsin idyllisen Brittiläisen maalaismaiseman. Kampuksen maaseutumaisessa sijainnissa on sekä hyvät että huonot puolensa. Rauhallinen ympäristö on täydellinen opiskeluun sekä erilaiseen ulkoiluun ja liikuntaan. Toisaalta tekemistä kampuksella ei löydy varsinkaan viikonloppuina kovinkaan kummoisesti. Kampukselta on kuitenkin onneksi hyvät kulkuyhteydet isompiin kaupunkeihin, joissa tekeminen ei kyllä varmasti lopu kesken.

                                       Taustalla yliopistomme ylpeyden aihe: Historiallinen Keele Hall.

                                     Taustalla yliopistomme ylpeyden aihe: Historiallinen Keele Hall.

                                 Makuuhuone: Täällä minä nukun sekä katselen itkuisena Suomi Lovea.

                               Makuuhuone: Täällä minä nukun sekä katselen itkuisena Suomi Lovea.

Asun vaihtoajan yliopiston asuntolassa joka sijaitsee aivan kampuksen keskustassa. Koulumatkaa kertyy siis kaikkineen noin 2 minuuttia. Jaan soluasunnon kolmen muun oppilaan kanssa. Yksi tuoreista kämppiksistäni on paikallinen, yksi on kotoisin Ranskasta, ja yksi onkin suomalainen poika suoraan Jyväskylän yliopistosta. Meille jokaisella kuuluu oma pienehkö kalustettu makuuhuone. Huoneesta löytyy vaatekaappi ja koulupöytä, sekä sänky joka vaikuttaisi olevan peräisin muutaman vuosikymmenen takaa Kylmäkosken vankilasta. Makuuhuoneiden lisäksi asuntoon kuuluu yhteinen keittiö, vessa sekä suihkutilat. Kokonaisuudessaan asunto on kyllä varsin riittävä opiskelijan tarpeisiin.

Iso-Britannian sää on toistaiseksi ollut varsin positiivinen yllätys. Lämpötilat ovat vaihdelleet +5 ja +13 välillä, ja olen auringonpaistettakin saanut todistaa jopa useana eri päivänä. Joku siellä varmaan jo miettii että sataako täällä koko ajan? Erinomainen kysymys, johon vastaus kuuluu: No ei nyt varsinaisesti. Ei täällä suinkaan koko ajan sada, on vain aamusta iltaan todella kosteaa. Sateen lisäksi positiivisia yllätyksiä ovat tarjonneet myös ihmiset. Hyviä ystäviä on löytynyt niin paikallisista kuin myös muista vaihto-oppilaista. Jopa Yhdysvaltalaisista oppilaista on paljastunut lopulta oikein ok ihmisiä (tosin Euroopan maantiedon tunnille heidät olisi ehkä syytä vielä viedä). Voin tässä yhteydessä todeta että huumorini ei naurata täällä yhtään sen enempää kuin kotoisessa Suomessakaan, jännä juttu.

                              Keele Hall ja sen ympäristö tarjoavat kauniin miljöön vapaa-ajan ulkoiluun.

                            Keele Hall ja sen ympäristö tarjoavat kauniin miljöön vapaa-ajan ulkoiluun.

Alun jännitys ja ihmettely on alkanut pikkuhiljaa haihtua, ja päivät ovat alkaneet muistuttaa hieman enemmän normaalia arkea. Eli siis muutamat illat ovat jo menneet myös rutiininomaisesti Ilveksen kiekkopelejä kirotessa ja Netflixiä tuijotellen. Yhteenvetona todettakoon että täällä on toistaiseksi ollut ihmisellä oikein hyvä olla. Pieniä terveyshuolia ja sairaslomaa lukuun ottamatta olen nauttinut jokaisesta päivästä. Parhaat seikkailut ja kokemukset pitäisi kuitenkin olla vasta edessäpäin. Niistäkin pääsette lukemaan myöhemmissä kirjoituksissani (jee?). Ensi kerralla tarkoituksena olisi avata hieman enemmän millaisia itse opinnot ovat täällä olleet, ja millä tavoin opetus ja kurssit mahdollisesti eroavat Jyväskylän Yliopiston vastaavista. Odotan sitä vähintään yhtä jännityksellä kuin tekin. Mukavaa helmikuun jatkoa kaikille sinne rakkaaseen Suomeen! 

- Tuomas