Alasen ”jäähyväisluento” 24.5.2012

Alanen Ilkka, 25.5.2012Ilkka Alanen, sosiologian professori, piti jatko-opintoseminaarissa viimeisen virallisen luentonsa professorina Jyväskylän yliopistossa. Aiheeksi oli vaatimattomasti määritelty ”Sosiologian muuttuneet ja muuttuvat paradigmat”. Vanhan koulukunnan miehenä, powerpoint esitykset saivat jäädä syrjään, mutta onneksi myös yleisön onneksi kalvosulkeisilta vältyttiin.

Lue lisää alta…

Ilkka Alasen tarkoituksena oli valottaa opiskelijoille, jatko-opiskelijoille ja muulle henkilökunnalle hänen näkemyksiään sosiologian paradigman muutoksista ja kuinka hän on näiden muutosten kanssa sijoittunut omalla akateemisella urallaan. Kollegoita olikin tullut koko pienen luentosalin verran (n. 25) kuuntelemaan mitä emeroituvalla proffalla oli sanottavaa.

Alanen kuuluu siihen sosiologien sukupolveen jotka olivat Erik Allardtin oppilaita Helsingin yliopistossa 60-luvulla. Alanen aloitti omat sosiologian opintonsa 1965. Silloinen sosiologia oli muotitiede, päinvastoin kuin nyt. Silloin sosiologia oli pinnalla ja se oli aidosti uusi akateeminen oppiaine. Alaselle sosiologia oli heti selvä valinta kun hän meni valtiotieteelliseen tiedekuntaan opiskelemaan – silloin ei heti yliopistoon päästyä valittu vielä pääainetta, valinta tehtiin 1.-2. vuoden aikana.

Alanen selitti suhtautumistaan tuon ajan empirismiin ja kuinka 50-60 -luvuilla Parsonsin ja ”Texasin Trotskyn” C.W. Millsin vaikutukset muuttivat sosiologisen kentän uudelleen. Alanen itse tunnetaan vankkana parsonsilaisena, mutta yllätyksenä ainakin allekirjoittaneelle tuli, ettei ”rakkaus Parsonsiin” ollut mikään itsestäänselvyys. Ilkka selvitti, että hän oli läpi 60-luvun samanlainen janttara sosiologi kuin kuka tahansa muukin. Parsonsin kritisointi kuului asiaan, mutta vasta kun hän 1980-luvulla perehtyi Parsonsiin hän ei vain oivaltanut Parsonsia uudelleen, vaan myös sosiologin klassikot.

Ilkan luento oli varsin kattava, eikä pieniltä mielenkiintoisilta anekdooteiltakaan vältytty. Onhan akateeminen maailma sen verran muuttunut, että esimerkiksi hänen aikanaan väitöskirjan ohjaaminen oli täysin olematonta, mutta paras esimerkki tuli kun Alanen kertoi kuinka Risto Heiskalalle oli käynyt väikkärinsä kanssa. Niin kuin Heiskalan väikkärin, niin myös Alasen väikkärin ”ohjaajana” oli ollut kukapa muu kuin Erik Allardt. Heiskalan kohdalla Allardt oli palauttanut väikkärin toteamalla kylmän viileästi Heiskalan tutkijanhuoneen ovella, että ”Kyllä tämä sosiologiaa on” ja näin oli tohtoritehtaasta taas uusi iloinen tohtori ulkona!

Mielenkiintoista oli myös kuulla niistä marxilaisista, strukturalistisista, post-strukturalistiseista ja kriittisen realismin vivahteista mitä suomalainen sosiologia on käynyt läpi 1970-2000-lukujen. Sen enempää menemättä näihin nyansseihin, sanottakoon vielä Alasen loppu kaneetit. Alanen kehoitti kaikkia opiskelijoita perehtymään klassikoihin, koska niissä piilee paljon sellaista hyvää, mikä tulee viemään jokaista eteenpäin. Hänelle itselleen tuntui tärkeimmiksi ei ainoastaan Parsonsin löytäminen, mutta myös Marxin uudelleen tarkastelu 15 vuoden akateemisen uran jälkeen. Lisäksi Alanen pohdiskeli, että uusin paradigma tulee muotoutumaan materialismin ja realismin osista, mutta se jää nähtäväksi onko kriittisestä realismista tämän uuden paradigman lipun kantajaksi – se selviää kun näemme onko kriittisestä realismista empiiriseksi tutkimukseksi, Alanen kiteytti.

***

Sosiologian opiskelijat ja Fokus Ry muistivat Ilkka Alasen panosta luennoitsijana, ohjaajana ja professorina sosiologian yksikköpäivässä 22.4. lahjoittamalla pienen VSOP-lämmikkeen viileisiin kesäiltoihin. Kiitos Ilkka vielä kerran ja antoisia eläkepäiviä!

Antti Seppänen
Fokus Ry / Sosiologian kopo

You may also like...

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *